Job shadowing Putignanossa

Tuumasta teemaan - projektiimme kuului myös yksi job shadowing -jakso, jonka aikana lähdin tutustumaan italialaiseen koulusysteemiin. Olin jo syksyllä saanut kutsun yhteistyöstä Putignanon Liceo Majorano Laterza -nimisen koulun englanninopettajalta ja Erasmus+-koordinaattorilta, Antonia Fanellilta. He toivoivat saavansa meistä suomalaisen ystävyyskoulun tai kumppanin tuleviin Erasmus+ -hankkeisiin.

Vierailua järjesteltiin ja suunniteltiin monen kuukauden ajan. Sovimme job shadowing - sopimuksessamme, että sen lisäksi että tutustuisin kouluun, opettajiin ja opiskelijoihin, esittelisin myös omaa Lyseotamme, Poria ja Suomea - tietysti suomalaista koulutusjärjestelmää unohtamatta! Kaiken ideana oli tietysti solmia suhteita ja tehdä suunnitelmia mahdollista tulevaa yhteistyötä varten. Tuumasta teemaan -hankkettamme ajatellen oli mielenkiintoista myös kysellä ja tutkia italialaisessa koulussa, toimiiko siellä oppiaineiden välinen yhteistyö. Omaa hankettamme edistin niin, että esitin yhteisiksi projekteiksi muutamia suunnittelemiani kielten kursseja ja muutamia science-kursseja (kiitos Liisa ja Susanna!). Näissä esimerkkiyhteistöissä korostuu Tuumasta teemaan -projektin tavoite yhdistää eri oppiaineita toisiinsa.


Collaboration in science:

•The students study a particular phenomenon e.g. the melting of snow, and make an educational video about it and questions to answer.

•The video is sent to Italy where the students of Liceo Majorana will answer the questions on the basis of the video and send their answers to Finland.

•Then the Italian students will make a similar video of some other phenomenon and give questions for Finnish students to answer.

•The students in both countries will measure a particular phenomenon with e.g. their cell phones and they will present their findings and results to each other.

•The students will make an educational video about some subject (e.g. Italian, English, physics, chemistry, mathematics) for each other.

  
Language based collaboration:

 •Students in both countries will make observations about their everyday life at school:
       Their timetables, time spent doing homework etc. (Italian, English, study counceling)

 •Students in both countries will make observations about their meals for a week: Meal times
       Nutrients, vitamins, other dietary minerals, fibres (Italian, English, health education, chemistry)

Tavoitteeni job shadowingista toteutuivat erinomaisesti. Ainoastaan se tärkein jäi epävarmaksi: mitä 
tapahtuu syyskuussa, kun Liceo Majorana-Laterzan rehtori yllättäen vaihtuu: onko uusi rehtori 
myötämielinen uusille hankkeille ja ennen kaikkea uusille ystävyyskoulusopimuksille?

Maanantai 25.3.2019

Lensin varhain aamulla Helsingistä Münchenin kautta Bariin, jonne minua tuli klo 12.30 vastaan Gianni Alba, yksi Liceon englanninopettajista. Kiersimme autolla Baria ja katselimme nähtävyyksiä, samalla tutustuen toisiimme. Lopuksi ajoimme n. puolen tunnin matkan Putignanoon, apulialaiskaupunkiin, jossa on vanhat karnevaaliperinteet, ja söimme lounasta paikallisessa lounaspaikassa, jonne Antonia tuli tervehtimään meitä. Sen jälkeen sain vielä kyydin asunnolleni vanhassa kaupungissa. Muutaman tunnin lepohetken käytin seuraavan päivän esitysteni hiomiseen.

Kulmahuoneeni molemmat parvekkeet

 

I

 

Illalla Antonia tuli hakemaan minut kaupunkikierrokselle ja 
kertoi Putignanon historiasta ja nykypäivästä. 

Putignano 

 
Tiistai 26.4.2019

Klo 8.10 Gianni haki minut kahvilasta, jossa kävin joka aamu aamiaisella, ja ajoimme kouluun. Yllätyksekseni koulu oli upouusi, vain kolme vuotta käytössä ollut iso, valoisa rakennus, jossa oli leveät, tyhjät käytävät ja valtavat
laboratorioluokat, kielistudio ja auditorio. Itse luokat olivat pienempiä ja opetusryhmätkin kooltaan pienempiä kuin
Suomessa. Koulun aulassa päivysti kolme vastaanottovirkailijaa, samoin joka kerroksessa oli "kerrosvahti". Opiskelijaryhmiä ei saanut jättää missään tilanteessa keskenään luokkaan, ja nämä päivystäjät tulivat luokkaan siksi ajaksi, jos opettajan piti poistua hetkeksi.

Aulassa oli pöytiä, jotka täyttyivät tasaisesti huoltajista, jotka tulivat tapaamaan opettajia. Ovella jonotti aina muutama vanhempi, joka odotti pääsyä luokanvalvojan puheille. Näitä huoltajatapaamisia opettajat järjestivät aina hyppytunneillaan ja kaikki puhuivat samassa tilassa kovaan ääneen. Ilmeisesti viereisten huoltajien ja opettajien puhe ei häirinnyt ketään.

Liceo Majorana- Laterza Putignano

 

Kiertelin ensin koulussa Giannin opastamana ja sen jälkeen menin Antonian englannintunnille
pitämään esittelyä suomalaisesta koulujärjestelmästä. Opettajien vaatimattomaan huoneeseen jätin
pöydälle tuliaiseni eli Pori-valokuvakirjan, perinteistä suklaata, salmiakkia ja salmiakkisuklaata.

Pidin vierailun aikana noin 12 ryhmälle tunnin, vähän sen mukaan mitä he halusivat kuulla Suomesta.

Suurimman osan esittelyistä pidin englanniksi mutta pari tuntia myös saksaksi. Hiukan kyllä kahden

kielen samanaikainen käyttö ja italiankielinen puhe ympärilläni sekoitti päätäni! Opiskelijat kyselivät 

paistaako kesällä koko ajan aurinko ja onko talvisin koko ajan pilkkopimeää. Opinto-ohjaajan 

ammatinkuvaa he eivät oikein ymmärtäneet, koska vastaavaa ei ole italialaisissa kouluissa.

Suomalainen lukiokoulutus tuntui heistä omituiselta mutta kuulema esittelyni jälkeen oli luokista löytynyt 

innostunutta porukkaa lähtemään Suomeen kouluvierailulle. Ehkä houkutteleva tekijä oli se, että aloitin

esittelyni aina avaamalla suomalaisen suklaan tai karkkipussin ja tarjoamalla kaikille "taste of 

Finland"...

Putignanossa koulupäivä loppui jo 12.30 -13.00 ja iltapäivisin oli erilaisia projekteja tai lisäkursseja,
mm. harjoiteltiin Cambridgen kielikoetta varten tai tehtiin Erasmus+ -projektien tehtäviä. Välitunnit olivat 
lyhyitä ja kullakin luokalla oli oma luokkatilansa, johon eri opettajat saapuivat pitämään tuntejaan. 
Opettajat valittivat oman työtilan puuttumista; vanhassa koulussa sellaisia oli ollut.

 
Iltapäiväksi minulle oli järjestetty ohjelmaa: lähdin "Trullolandin" pääkaupunkiin Alberobelloon 
Annamarian kanssa. Annamaria oli filosofian opettaja eikä puhunut juuri lainkaan englantia, vain italiaa. 
Olin jo aiemmin parina kesänä käynyt Alberobellossa, mutta oppaana oli nyt Annamarian serkku, 
Antonietta, joka puhui erinomaista englantia ja saksaa, koska opiskeli kieliä Barin yliopistossa. Kävimme 
mielenkiintoisia keskusteluja kielten opiskelusta Italian ja Suomen yliopistoissa ja Antonietta kertoi Italian 
hankalasta systeemistä päästä töihin: aina pitäisi olla suhteita...

Keskiviikko 27.4.2019

Saatoin herätä hiukan myöhemmin ja kierrellä jokaviikkoisilla markkinoilla ennen kouluun menoa.
Antonialla oli arkivapaapäivänsä ja kiertelimme vihannestorilla yhdessä. Ostimme mm. villiparsaa ja
sitruunoita. Paikallista rape-juuresta (nauris? turnipsi?) käytetään runsaasti seudun ruoissa ja mm.
taralli-alkupalojen raaka-aineena. Rosmariini kukki!

 

Opiskelijat käyät koulua siis kuutena päivänä viikossa, mutta opettajat työskentelevät vain viitenä 

päivänä/viikko. Opettajilla on viikossa vapaata aina sunnuntai + yksi arkivapaa. Silloin heillä ei ole 

koulussa mitään työtehtäviä. Liceo Majorana-Laterzassa jokaisella opettajalla oli 18 tuntia opetusta

viikossa.

Keskiviikkona kävin seuraamassa myös latinantuntia. Etukäteen minulle kerrottiin heillä käytettävän

uudenlaista opetustapaa: latinaa opetetaan kuin uusia kieliä, ilman sanakirjoja. Olin siis varsin utelias 

näkemään miten tunnit sujuvat. Opiskelijat lainasivat minulle mielellään kirjojaan, joita sitten selailin 

tunnilla ja yritin pysyä perässä. Hankaluutena oli se, että italialaiset äänsivät latinaa kuin italiaa: esim. 

c-kirjain äännetään klassisessa latinassa aina k-kirjaimena, mutta nyt se lausuttiinkin tse:nä, esim. luce 

oli "luutse" eikä "luuke". En siis pysynyt välillä lainkaan perässä, puhuivatko opiskelijat italiaa vai latinaa! 

Kysyin tästä tunnin jälkeen (Gianni oli tulkkina, sillä latinanope ei puhunut englantia) ja aivan oikein, 

heillä äännetään latinaa keskiaikaisen ääntämyksen mukaan! Lienee helpompaa italialaisille? Mainostin 

myös Ylen Nuntii Latinii -uutisia latinaksi, sillä niitä voi kuunnella ympäri maailmaa. En saanut selvää, 

oliko tuo radio-ohjelma tuttu latinanopettajille vai ei, koska Gianni kiiruhti minua jo seuraavalle tunnille.

 

Latinanopettaja, jonka tunnilla olin ollut, oli jäämässä eläkkeelle ja huomattuaan kiinnostukseni latinankirjoja kohtaan, antoi minulle omaksi ylimääräiset kappaleensa! Grazie!

Vierailin myös koulun uuden, nuoren latinanopettajan tunnilla. Hänkään ei puhunut englantia ja tulkkinamme toimi yksi opiskelija. Nyt minulla oli oma kirja, jota seurata, mutten siltikään oikein ollut kärryillä. Opettaja kysyi asiaa, yksi opiskelija vastasi, toiset olivat hiljaa. Ei menty riveittäin eivätkä opiskelijat viitanneetkaan, joten en saanut selvää, millä systeemillä ope poimi vastaajat joukosta. Joka tapauksessa, opetus oli joka luokassa hyvin opettajajohtoista ja opiskelijat istuivat passiivisina kun yksi oli äänessä. Opettaja ei poistunut paikaltaan opepöydän takaa. Kun nousin kesken tunnin laittamaan puhelintani lataukseen seinän viereen pistorasiaan, kaikki pysähtyivät seuraamaan liikettäni, ja jopa opettaja keskeytti puheensa. Sen jälkeen en uskaltanut liikahtaa.

Viimeisenä iltana Gianni ja Antonia kysyivät minulta, oliko vanhan ja uuden latinanopettajan tunneilla tai opetuksella eroa. Sanoin ettei yhtään, molemmat vetivät hyvin opettajajohtoisesti ja aivan samalla lailla. He vaihtoivat keskenään katseen ja kohottivat kulmakarvojaan. Kysyin, onko kovin taloudellista puhuttaa vain yhtä opiskelijaa kerrallaan ja mitä muut tekevät sillä välin; kuuntelevatko he tosiaan eli seuraavat ja tekevät muistiinpanoja. Tähän Gianni sanoi, että eivät todellakaan tee niin; he eivät seuraa opetusta lainkaan. Kerroin, että meillä on opetus erityyppistä, koska mm. opettaja kiertelee luokissa ja opiskelija on aktiivisemmassa roolissa.

Meille mennyttä aikaa edustivat myös luokkien päiväkirjat. Sähköisiäkin päiväkirjoja kuulema on, mutta joka luokan pöydällä oli luokan päiväkirja, jota opettaja täytti tunnin alussa.

Koulussa oli oma "oikea" kahvila. Sieltä saattoi ostaa syötävää ja juotavaa aivan kuin mistä tahansa italialaisesta kahvilasta. Apulian hintataso on varsin alhainen, joten kahvikuppi maksaa muuallakin alle euron, mutta täällä hyvä espresso omaksoi 60 s.Välituntisin kahvilassa oli ruuhkaa.

Koulupäivän päätyttyä lähdin Carmen-nimisen englanninopettajan kanssa läheiseen Monopoli-nimiseen kaupunkiin. Olin käynyt sielläkin kesämatkallani, mutta olin kiinostunut näkemään sen uudelleen. Matkalla Carmen näytti minulle maaseutua ja ajoimme läpi kauniiden maisemien ja niiden varsilla kukkivien manteli-, kirsikka- ja persikkapuiden.

Meillä oli hauska iltapäivä. Ensin kävimme syömässä kalapaninot; minulla oli täytteenä graavia tonnikalaa ja Carmenilla graavilohta. Sitten kiertelimme kaupungilla ja juttelimme töistä ym. En aluksi ymmärtänyt mistä "competition"-jutusta hän kertoi, mutta myöhemmin ymmärsin kun yhdistelin eri opettajien kertomia asioita.
Italiassa ei yliopistoissa ole opettajankoulutusta (kuin ihan muutamassa?) ja jos joku haluaa ryhtyä opettajaksi opintojen jälkeen, pitää odottaa että paikka tulee auki ja sen jälkeen pitää osallistua kilpailuun, jonka voittaja saa palkinnokseen paikan. Kilpailussa esim. englanninopettajaksi mitataan osaamista ja taitoja kuin meillä yo-kokeissa: on kuullun- ja luetunymmärtämistä, kielioppia ja sanastoa sekä lisäksi suullinen koe. Kysyin mitä merkitystä siinä tapauksessa on ylipäänsä yliopiston opintotodistuksella, muttei kukaan oikein osannut vastata.
Carmen on 38-vuotias ja ensimmäistä vuotta opettajana. Hän oli toiminut monta vuotta eri hotellien vastaanottovirkailijana ja päättänyt sitten hakea englanninopettajaksi. Hän kertoi olevansa yhä koeajalla ja yrittävänsä olla kaikessa paras, jotta saisi jäädä. Toivottavasti näin käykin.

Torstai 28.4.2019

Jälleen Gianni nouti minut klo 8.10 kahvilan luota kouluun. Taas pidin Suomi-Pori-Lyseo-esittelyitä ja kuuntelin tunteja 8.30 - 13. Tunnit alkoivat jo mennä rutiinilla. Muumi-muistitikkuni taisi saada koulun koneista viruksen, sillä tikku tyhjeni täysin. Onneksi minulla oli mukana oma läppäri, josta sain ladattua esittelyt uudelleen. Samalla muokkasin vielä uuden saksankielisen version. Antonian kanssa piti neuvotella yhteistyöstä mutta rouvalla oli niin kiire, että lykkäsimme neuvottelut perjantaille. 

Biologian tunnilla pihalla istutettiin pensaita

Iltapäivällä lähdin natiivi-ranskanopettajan kanssa Bariin. Hän ei osannut kovin hyvin englantia mutta 

saimme puhutuksi mm. koulun ongelmista. Mies oli kotoisin Grenoblesta ja oli tullut 15 vuotta sitten 

Apuliaan. Hän kyseli mitä mieltä olin Liceo Majorana-Laterzasta ja nyökkäili, kun kerroin että se on

mielestäni erinomainen koulu ja siellä on tosi hienot tilat. Hän kertoi, että monet italialaiset ihailevat suomalaista koulusysteemiä ja yhteiskuntaa. 

Kiertelin monta tuntia Barissa ja kävin syömässä vanhassa kaupungissa samassa ravintolassa kuin 

perheen kanssa toissakesänä. Vanha kaupunki on ihana sokkeloisine kujineen! Illaksi tulin junalla 

takaisin Putignanoon. Apuliassa ei julkinen liikenne ole kovin toimivaa. Tämäkin juna jyskytti lähemmäs 

kaksi tuntia autolla puolessa tunnissa ajettavaa matkaa... nukahdin istualleni...

Pyhä Nikolaus on Barin suojeluspyhimys.

 

Perjantai 29.3.2019

Tuttuun tapaan pääsin Giannin kyydillä kouluun. Ensin vedin taas pari esittelyä tunneilla ja sitten Antonia
ja minä ehdimme vihdoin keskustelemaan kahdestaan yhteisistä suunnitelmista. Esittelin hänelle 
e-twinningiä tai muuta yhteistyötä varten mietityt kuviot. Antonia toi esille sen, mitä hän ei vielä syksyllä 
tiennyt eli koulun rehtorin vaihtumisen. Se oli yllättänyt kaikki, sillä rehtorin lähtöilmoitus oli tullut 
ennakolta varoittamatta. Antonia valitti etteivät he voi mitenkään vaikuttaa uuden rehtorin valintaan eikä 
hänellä ole näin ollen tietoa edes nykyisten ystävyyskoulu- ja tulevien Erasmus+-hankkeiden jatkosta. 
Nykyrehtori on ollut kovin myönteinen Erasmus+-hankkeille ja ystävyyskoulutoiminnalle, joita koululla on 
tosi paljon. Siispä yhteistyömme jäi avoimeksi ainakin syyskuuhun asti, jolloin uusi rehtori aloittaa.

Päivän mittaan keskustelimme myös italialaisesta opettajankoulutuksesta, jota ei siis ole, ja opettajien 
virkojen hausta. Ymmärsin nyt paremmin Carmenin puheita "competition"-valinnasta.

Koulussa toimii iltapäivisin useita kerhoja, mm. science-keksintöjä ja liike-elämää yhdistävä kurssi, jolla 
opiskelijat olivat keksineet pari laitetta, ilmanpuhdistimen ja mallin, kuinka harmaata pesuvettä voisi 
käyttää wc:n huuhteluun. Sain näistä keksinnöistä tarkat esittelyt kahdelta science-linjan tytöltä. Kaikki 
Erasmus+-toiminta tapahtuu myös iltapäivisin. Pääsin koulun omalle radiokanavalle Radio Urlon 
haastateltavaksi. Luulin, että minulta kyseltäisiin suomalaisesta lukiosta tms. mutta tytöt kyselivätkin 
Erasmus+ -hankkeestamme enkä oikein osannut kertoa teemakursseistamme!

https://www.spreaker.com/user/10851948/radio-urlo-pausa-caffe-interview-with-th

Haastattelun jälkeen juttelimme pitkään tyttöjen kanssa. Toinen kertoi käyneensä 10-vuotiaasta saakka 
paikallista Language Schoolia, jotta oppisi englantia. Äimistelin eikö koulussa sitten opi, mutta tyttö on 
Science-linjalla, jolla on minimaalisen vähän englannin tunteja. Toinen tyttö taas kertoi olevansa  
Language-linjalla ja opiskelevansa englannin lisäksi saksaa ja ranskaa. Hän taas valitti, ettei ymmärrä
tunneilla oikein mitään, koska he opettelevat kieltä kirjallisuuden avulla eli lukevat tunneilla autenttisia
Molièren tekstejä. Kumpikin tyttö puhui kuitenkin erinomaista englantia. Kysyin myös. mitä tytöt arvelevat 
siitä, että Italiassa yliopistoistakin valmistuu alansa ammittilaisia, jotka eivät osaa englantia. Miten he 
osallistuvat esim. kansainväliseen yhteistyöhön? Science-linjan tyttö sanoi, että juuri siksi hän opiskelee 
englantia yksityisesti.

Italiassa on nyt tapahtumassa jonkinlainen murros englannin kielen opiskelussa, koska sitä on ihan viime
vuosina alettu opettaa kaikille jo aivan alaluokilla. Opettajien puuttuvan englanninkielentaidon selittää 
taas se, että he eivät ole saaneet opetusta kouluaikanaan eivätkä edes yliopistoissa. Apuliassa on alettu 
kiinnittää vasta nyt huomiota englanninkielen osaamiseen turismissa. Olen kesämatkoillamme Apuliaan 
huomannutkin, että vain hyvin harva osaa englantia. Ravintolassa olen paremminkin saanut palvelua 
saksaksi, koska chef de la cuisine on ollut töissä Saksassa!

Loppuiltapäiväni oli vapaa ja käytin sen kiertelemällä vielä Putignanon vanhassa keskustassa. Ostin 
juustoja ja taralloja tuliaisiksi kotiin ja sitten pakkasin laukut ennen kuin lähdin illalla pizzalle Antonian, 
hänen miehensä, Giannin ja kahden saksalaisopettajan kanssa, jotka olivat juuri samana iltapäivänä 
tulleet Putignanoon opiskelijaryhmänsä kanssa Solingenista. Heille vierailu oli jo viides. Näin jouduin 
vielä puhumaan kahta kieltä sekaisin. 
Antonian mukaan tässä Pizzeria Premiatassa on Italian parhaat pizzat, mutta olen syönyt kyllä parempia 
pizzoja Roomassa ja mm. Casertassa!

Jälkkäripizzasta jäi aika ällönmakea olo...

Lauantai 30.4.2019

Lauantaina olikin sitten viimeinen päivä. Viimeinen aamiainen baarissa ja viimeisen kerran koulussa. 
Kävin hakemassa todistukseni ja hyvästelin ne, jotka satuin vielä näkemään.

Lentokoneeni lähti puolilta päivin Barista Münchenin kautta Helsinkiin. Sieltä sitten ajoin omalla autolla 
vielä yömyöhään Poriin. Kaunis lentosää paljasti pitkälti Italian rannikkoa, jonka yllä lensimme 
Venetsiaan saakka ja sen jälkeen näkyivät Alpit hyvin. Pilvet ilmestyivät vasta Latvian kohdalla allemme.

 Oli kyllä hyvä reissu! Erittäin antoisa ja mukava!